TANGON VETERAANIKOLMIKKO − Nina, John ja Hanna

Tangosisarukset John ja Nina Krook ovat monien kurssien ja useiden yksityistuntien kautta tulleet minulle ja kumppanilleni läheisen tutuiksi. Heidän saamisensa haastateltavaksi Tangoblogiin oli suuri ilo, ja samalla sain miellyttävän tilaisuuden tutustua vähemmän tuntemaani tangokolmikon jäseneen, Hanna Korpelaan.

 

Leikekirjat pursuavat, ja lisää löytyy netistä!

Olin toki tietoinen tämän kolmiapilan pitkästä tangourasta kilpailumenestyksineen, runsaasta opetustoiminnasta ja lukuisista julkisista esityksistä, mutta leikekirjoista ja netistä avautuvan aineiston runsaus löi minut kuitenkin ällikällä. Tästä hieman myöhemmin, mutta aloitetaan alusta, eli lapsuudesta!

STADIN KUNDI & FRIIDUT

Koko kolmikko varttui Stadissa. Krookien lapsuuden osoitteet olivat Siltasaaressa (vain isoveli John), Isolla Roobertinkadulla ("jossa ei ollut kuumaa vettä"), Liisankadulla Affalla ja Famulla, Etelä-Haagassa ja Munkkivuoressa. 

Isoveli puhaltelee ja tomera pikkusisko avustaa...

John itsenäistyi 19-vuotiaana muuttaessaan Tukholmaan, jossa työskenteli rakennuksilla ja sairaala-apulaisena.  Kotimaahan paluun jälkeen työura suuntautui ravintola-alalle, reittinä Vanha Poli - Dipoli - König - Eckerö - Viking. Työpaikka sijaitsee edelleen kölin päällä.

Hanna Suomenlinnassa vuonna 1974.

Hannan lapsuuden osoitteet sijaitsivat mummon kaksiossa Kalliossa Helsinginkadulla, sekä Töölössä Mannerheimintiellä. Parikymppisenä Hanna muutti omaan asuntoon Kallioon ja aloitti folkloristiikan opinnot yliopistossa − sekä puutarhatyöt Hietaniemen hautausmaalla ("jossa edelleen haravoin").

KILPATANSSEISSA KULTASADETTA

Nina aloitti kilpatanssien harjoittelun tanssiurheiluseura Starissa vuonna 1972. Jo seuraavana vuonna hänellä oli kaulassaan SM-kisojen pronssimitali, ja myöhemmin kultaisia mitaleja tuli tasaiseen tahtiin. Samana vuonna myös John aloitti kilpatanssin harjoitukset Starissa ("äiti pyysi"), ja menestystä alkoi pian tulla.

Vasemmalla John ja Anne Pinomäki,

oikealla  Nina ja Peter Hartwig (1975).

Vuodesta 1975 Johnin parina tanssi Tuija Tulonen, jonka kanssa oltiin useiden vuosien voittoputkessa. John muistelee ettei hän hirveästi treenannut, koska "riitti että oli lahjakas". Tärkeämpää oli itse asiassa pitää kivaa ja tanssia, ja kilpailuissakin "jatkot olivat tärkein asia". Juniori­vuosina ei tosin vielä päässyt ravintolajatkoille mukaan, mutta silloin kyllä, kun mitaleja juhlittiin limubileissä.

John ja Tuija Tulonen vuonna 1977.

Ninan kilpatanssiuraan ei kuulunut ainoastaan omaa tanssia, vaan hän kouluttautui myös kilpatanssin opettajaksi. Kotimaisen 10-tanssin ammattilaistutkinnon lisäksi hän suoritti kansainvälisen IDTA-latin member tutkinnon Lontoossa.

ARGENTIINALAINEN TANGO

Kun John ja Nina Krook 1990-luvulla alkoivat tanssia argentiinalaista tangoa, tämän tanssin harrastus oli Suomessa käytännössä olematonta. John otti ensimmäiset tangoaskeleensa Pariisissa, Maraisin tanssikeskuksessa vuonna 1992, opettajanaan Lia Nanni. Nina lähti vuonna 1994 hakemaan oppia New Yorkista, opettajanaan Jorge Torres. Vuonna 1995 John  pyysi samoilla flamencotunneilla käyvää Hannaa treeniparikseen. "Mehän jouduttiin melkein suoraan stagelle" John muistelee naurahtaen, sillä vasta pari kuukautta yhdessä treenattuaan pari jo esiintyi!

Hanna ja John vuonna 1996.

Tärkeä tapahtuma oli Tango Passion -esitys Helsingissä vuonna 1996, jollin tutuksi tulivat Omar Ocampo ja Mónica Romero: "He ovat avanneet meille estraditango-puolta". Ocampot alkoivat tulla säännöllisesti, pari kertaa vuodessa Suomeen opettamaan. Argentiinalaisista opettajista tutuiksi tulivat myös Osvaldo Zotto ja Lorena Ermocida.

Vasemmalla: Nina  ja Marko Karp tanssivat Omar Ocampon valvoessa.

Oikealla: Hanna ja John Osvaldo Zotton ja Lorena Ermocidan seurassa.

Kun kysyn, ketkä muut opettajat ja mitkä heiltä saadut opit ovat olleet tärkeitä, Nina luettelee neljä.  Jorge Torresin opetus oli:  Unohda olevasi tanssija. Kuvittele että viejä on elämäsi mies. Seuraa läheltä. Lontoolainen balettiopettaja Roger Tully opetti miten vartalo toimii ja miten saavutetaan tasapaino.  ´Nuutisen Pate´ (kilpatanssin opettaja) opetti pilkkomaan ja tutkimaan tanssiliikkeet: "Liike lähtee aina jostakin ja kaikki tulee vartalon kautta". Viimeisimpänä hiljattain tapaamanaan tärkeänä opettajana Nina mainitsee Ismael Ludmanin, jonka Nina kertoo antaneen avaimia suljettuun tanssiin.

ESIINTYMISIÄ JA PRODUKTIOITA

Sen urakan mittavuus, jolla haastateltavani ovat tehneet argentiinalaista tangoa Suomessa tutuksi, paljastuu kun selaa leikekirjojen valtavaa määrää ilmoituksia esiintymisistä, lehtihaastatteluja ja tanssiesitysten arvosteluja − Iltasanomista Seiskalehteen ja Seuralehdestä Helsingin Sanomiin! Heitä pyydettiin mitä erilaisimpien seurojen ja järjestöjen juhliin esiintymään. "Se oli ilmaisduunia", John huomauttaa.

Iltalehdessä vuonna 1996

 Ensimmäinen valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1998 Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jo seuraavana vuonna John ideoi ja järjesti Helsingissä produktion nimeltä Siempre Tango. John muistelee, miten hän omalla riskillään varasi Savoy-teatterin ja maksoi kaikki etukäteispalkkiot. Tietäen, että tangoesityksillä ei edes Buenos Airesissa yleensä tee voittoa, kysyn miten budjetti kesti. "Nollille meni, mutta tärkeintä oli, että sali oli viimeiseen paikkaan täynnä!"

Siempre Tango 1999.

Nina muistelee tanssiesitystä Omar Ocampon kanssa Oopperassa vuonna 2012.  "Kävin Lontoossa treenaamassa hänen kanssaan kaksi viikkoa, ja sitten harjoiteltiin vielä viikko Suomessa". Omarin kanssa esiintyminen oli hauskaa; Omar heilutteli alussa gauchopalloja ja unohteli vientejä, joita Nina korvasi tekemällä liikkeet itse.

Etusivulla Lontoossa vuonna 2010.

Lasken esitteistä, että isoja esiintymisiä ja produktioita on vuosina 1998-2010 ollut ainakin 16 kappaletta. Esiintymisiä on ollut Pariisissa ja kahdesti Lontoon kansainvälisellä tangofestivaalilla, sekä kotimaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa. Omia produktiota olivat Siempre Tangon ohella Tango Roto ja Piazzolla Passage. Juhani Laitalan produsoima Tie Buenos Airesiin, jossa tanssittiin Jorge Luis Borgesin teoksen Peilin edessä ja takana runojen lausuntaan, esitettiin Kansallisteatterin Willensaunassa vuonna 1998.  Samana vuonna Nina, John ja Hanna tanssivat triangelidraaman Amigos del Tangon ensimmäisissä vuosijuhlissa.

Triangelidraamaa vuosijuhlassa.

 MONDO & MUNDIAL

Kilpailut maailmanmestaruustasolla ovat luonnollisesti olleet kokemuksina omaa luokkaansa.  Vuonna 2003 John ja Nina tulivat 7. tilalle Italian Riminissä pidetyssä Campionato del Mondo -kisassa, ja vuonna 2006 oli vuorossa argentiinalaisen tangon kovatasoisin kilpailu: Buenos Airesin Campeonato Mundial.

Ninalla ja Johnilla Buenos Airesin muistot ovat edelleen vahvoina mielessä. "Stage oli jumalattoman iso, eikä sille päässyt harjoittelemaan" toteaa John, ja Nina muistelee miltä tuntui kävellä yksin ison lavan toiselle reunalle. Ei kilpailujännitys eikä tanssin yllättävä häiriötekijä − Ninan korko tarttui tanssilattiassa olleeseen rakoon − sähköistäneet tunnelmaa eniten, vaan sitä teki Suomen edustaminen!

                                                                       Campeonato Mundial 2006.

Siihen aikaan nimittäin tunteet kävivät Argentiinassa kuumana suomalaisen sellutehtaan vuoksi, joka oli rakenteilla naapurimaahan Uruguayihin. Tanssiparithan kutsuttiin lavalle kuuluttamalla heidän nimensä ja kotimaansa, ja Johnin ja Ninan vuorolla koko sali meni aivan hiljaiseksi. Näistä koettelemuksista huolimatta tuloksena oli 27. sija, mikä ei ollut huonosti yli kahdensadan osallistujan kisassa! 

 Mitä sellutehtaaseen tulee, on myöhemmin käynyt ilmi, että se oli alun perin tarkoitus perustaa nimenomaan Argentiinaan! Salaiset lahjusvaatimukset, joiden jäljet johtivat Argentiinan presidentin kansliaan saakka, olivat kuitenkin niin suuret, että hanke vietiin naapurimaahan.

OPETTAMINEN

Vaikka omat esiintymiset ovat olleet tärkeitä, ei vähiten Ninalle ("mieluiten vain esiintyisin"), on ilmiselvää että kaikki kolme suhtautuvat opettamiseen antaumuksella ja itseään säästämättä. "Joudun antamaan itsestäni paljon energiaa. Tuntien jälkeen on takki usein niin tyhjä, että en edes jaksaisi sanoa sanaa kissa", Nina toteaa. Oppilaiden lämpeneminen ottamaan saatavilla oleva opetus vastaan on tärkeää. Jos läsnä on yksikin kurssilainen, joka ei lämpene vastaan­ottavaiseksi, tämä tekee opetustilanteen raskaaksi. John on samaa mieltä; tärkeä mutta joskus hankala asia on "ihmisten vakuuttaminen".

Opettamisen ja oppimisen psykologiseen puoleen kolmikko on selvästi kiinnittänyt paljon huomiota. He kaikki sanovat aistivansa selvästi opetusryhmän tunnelman ja yksittäisten osallistujien fiilikset. Tämä pyritään ottamaan huomioon ohjeistusta antaessa.  "Muistan tilanteen, jossa naisoppilaalle joku oli aiemmin sanonut, että hän ei osaa mitään!" Nina kertoo, ja toteaa että tanssikursseilla olisi henkisellä tasolla paljon enemmän tehtävää. Myös Hanna painottaa, että ratkaisuja tulee aina etsiä yksilöllisesti jokaisen oppilaan mukaisesti, ja Nina kertoo nauttivansa oppilaan pienistäkin onnistumisen hetkistä. Opettamisen yleiseksi ohjenuoraksi John sanoo "keep it simple" − tällöin asiat on helpompi muistaa ja sisäistää. Hyvä on myös ohjeistaa viejiä ja seuraajia erikseen.

Boleon opetusta Turussa vuonna 2014.

 Kysyn mitkä asiat ovat tärkeitä untuvikon opettamisessa. Kolmikon vastaukset antavat ymmärtää, että he eivät suinkaan käytä yhtä vakiosapluunaa. "Hirveästi riippuu henkilöstä", Nina sanoo. John toteaa, että monelle on hyvä aloittaa kävelemisestä, mutta jollekin voi sopia pieni koreografia, kuten kahdeksan askeleen salida. Kuitenkin "yhdessä liikkuminen on se ykkösjuttu!".  Joka tapauksessa menee 2-3 kuukautta, ennen kuin syntyy "jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä argentiinalainen tango on!"

Entä neuvot pidemmälle ehtineille? Nina kehottaa muistamaan, että tieto lisää tuskaa, eli luultavasti ei ehdi omaksua kaikkea mitä kursseilla opetetaan. Siitä on poimittava itselleen sopivat palat "kuin Chili con carne -annoksesta".  On hyvä muistaa että ei ole oikeaa eikä väärää, ja että eri opettajilta saadut neuvot voivat olla ristiriitaisia. John neuvoo muistamaan, että "jokainen liike lähtee edellisestä liikkeestä", ja analysoimaan tanssiaan tältä pohjalta. "Perustyö on tehtävä itse!" Hyvin harjoiteltu tekniikka tukee tanssia − vaikka itse tanssitilanteessa kaikki ei aina toteudu täydellisesti!

Monella puolella Suomea joudutaan turvautumaan harrastelijaohjaajien panokseen, joten utelen kolmikon kantaa kysymykseen: kuka voi opettaa muita harrastajapohjalta? Nina toteaa, että argentiinalaisessa tangossa on oman taitotason arvioiminen vaikeaa ja kovin subjektiivista − päinvastoin kuin kilpatanssin puolella, jossa taidot mitataan ja tanssija sijoitetaan tiettyyn taitoluokkaan. Niinpä kynnys ryhtyä opettamaan on kilpatanssin puolella hyvin korkea.  

Jonkinlaiseksi rimaksi argentiinalaisen tangon kohdalla saan arvion, että ennen opettamaan ryhtymistä pitäisi itse analysoida argentiinalaista tangoa ja omaa tanssiaan. "Olisi opetettava sellaista, mitä on itse pilkkonut ja tutkinut". Aikoinaan itse saamiensa opetusten passiivinen eteenpäin siirtäminen ei siis riitä (kirjoittajan johtopäätös).

JATKUVASTI KOUKUSSA

Mikä kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä jaksaa koukuttaa argentiinalaisessa tangossa ja sen opettamisessa? "Teaching is like learning twice" siteeraa Nina. Hän toteaa, että opettajana ei koskaan ole valmis, ja vain opettamalla harjaantuu ratkomaan tanssin ongelmia. Pareittain opetettaessa opettajat myös oppivat toisiltaan.

Entä mikä miellyttää itse tangotanssissa?  Ninaa viehättää oma treenaaminen, se että saa uusia ahaa-elämyksiä, oppii uusia asioita: "pystyt aina parantamaan".  Johnin mielestä tango, kuten tanssi yleensäkin, on paras liikunta, jonka harrastaminen on iästä riippumatonta.  Hanna kokee kiintoisimmaksi yhteyden hakemisen tanssipariin.  Myös musiikin vivahteikkuus on tärkeää, "siihen ei kyllästy".

Hanna kertoo suosikeikseen 1940- ja 1950-lukujen suuret orkesterit, Pugliese ym. Myös John tunnustautuu Pugliesen ystäväksi, "melodisuuden ja vaihteluiden vuoksi".  Ninaa puhuttelee musiikin vivahteikkuus ja dramaattisuus. Musiikki joka "ei pyri miellyttämään, vaan herättelemään".  Sellaista musiikkia edusta esimerkiksi Astor Piazzollan Muerte del Ángel.

ROKKIA, BALETTIA JA LENTOLOMIA

Onko argentiinalaisen tangon ammattilaisella elämää tangon (ja päivätyön) ulkopuolella?  Kyllä on, ja osin yllättävääkin! Kolmetoista vuotta klassista pianonsoittoa opiskellut Hanna on myös laulaja. Hän on jäsenenä rokkibändissä Märkä Koira.

John kertoo rakastavansa balettia. "Mariinski Teatterin Giselle-esitys, aah......". 

Ninan mies on töissä ulkomailla, tällä hetkellä Kairossa, ja tapaamiset edellyttävät ahkeraa lentokoneessa istumista. "Viime treffit ovat olleet Tunisiassa ja Kreikan Kea-saarella".

Tangoblogi kiittää kolmikkoa aikaansaannoksistaan argentiinalaisen tango saralla, toivottaen Hannalle rokin riemua, Johnille balettiesitysten hivelevyyttä ja Ninalle ihania kahdenkeskisiä auringonlaskuja − eri puolilla maailmaa!

Kuva Ninan Facebook-sivustolta.

ORQUESTA TIPICA VICTOR − Haamuorkesteri(t) pätkätöissä

Tämä orkesteri ei ollut olemassa muualla kuin levytys-studiossa. Neljän eri johtajan vetämänä ja muutaman tauon ryydittämänä valmistui vuosina 1925 - 1944 yhteensä 459 äänitystä, joista osa edelleen soi milon­goissa.

Orquesta Tipica Victorin, tuttavallisemmin Tipica Victor tai OTV, perustaminen liittyi levy-yhtiöiden keskinäiseen kilpailuun, ja siitä tuli pisimpään toiminut house orchestra. Lyhytaikaisempia toimijoita olivat mm. saman  levy-yhtiön jo vuonna 1919 perustama, vain vuoteen 1920 levyttänyt Orquesta Tipica Select, sekä kilpailevien levytalojen Orquesta Tipica Brunswick (1929-1931) ja Orquesta Tipica Columbia (1929-1932).

Kurkistakaamme Orquesta Tipica Victorin äänitys-studioon: kuka johtaa orkesteria? Mitä toden­näköi­simmin orkesterin pianisti, Adolfo Carabelli, ainakin  vuosina 1926-1935, jolloin orkesteri teki valtaosan levytyksistään. 

ADOLFO CARABELLI

Buenos Airesin maakunnassa syntynyt Adolfo Leandro Carabelli (1893-1947) opiskeli nuoresta alkaen pianonsoittoa ja sävellystä, ja jo viisitoistavuotiaana hän esiintyi pianovirtuoosina Buenos Airesin teattereissa. Hän jatkoi sävellyksen opintoja Italiassa mm. Ferrucio Busonin oppilaana.

Carabelli keski-ikäisenä

Argentiinaan palattuaan hän soitti klassista musiikkia triossa, mutta ihastui sitten jatsiin.  Hän perusti orkesterin River Jazz Band, joka ei liene levyttänyt, mutta Adolfo Carabelli Jazz Band nimisen kokoonpanon kanssa hän äänitti Electra-levymerkille vuosina 1926-1933 yhteensä 111 nimikettä. Varsinaista jatsia nämä äänitteet eivät kylläkään edustaneet, sillä musiikin genreiksi kirjattiin Foxtrot, Pasodoble, Maxixa, Melodia, Popular, Coeca, Marcha, Ranchera, Vals, Schottiche, Himno, Tarantela ja jopa Fado!

Orquesta Alfredo Carabelli oli sen kokoonpanon nimi, jolla Carabelli levytti tangoja ja valsseja, mutta toki myös yksittäisiä pasodobleja, foxtroteja, rancheroja − ja yhden(!) milongan. Gehbergerin luettelossa äänitteitä on 69 kappaletta, lähes kaikki vuosilta 1931-1933. Orquesta Alfredo Carabelli ei esiintynyt julkisesti, vaan oli toiminnassa ainoastan äänitysstudiossa − aivan kuten hänen johtamansa Orquesta Tipica Victor!

Kaksi levyllistä Carabellin oman orkesterin äänityksiä

Ensiksi hankkimani levy Mi Evocation [Colleccion 78 rpm] oli sikäli huti, että sen 24 kappaleesta valtaosa on "muuta musiikia", kuten pasodoblea tai foxtrottia; joukossa on vain seitsemän tangoa ja kolme valssia. Koostessa Inspiracion puolestaan on, yhden milonga lisäksi, pelkkiä tangoja − niiden joukossa kaikki edellisenkin levyn tangot! Täysin subjektiivisen oman arvosteluasteikoni mukaan tandakelpoisia tangoja on Inspiracion levyllä kuusi kappaletta, muta lähes kaikki muut biisit ovat kuitenkin tanssikelpoisia.

ORQUESTA TIPICA VÍCTOR

Kun tämän niminen studio-orkesteri aloitti äänitykset vuonna 1925, sen johtajana toimi bandoneonin soittaja Luis Petrucelli,  mutta jo seuraavana vuonna johtajaksi nimitettiin Alfredo Carabelli − tai voidaan myös sanoa, että levy-yhtiö liisasi Carabellin oman orkesterin levyttämään OTV-nimellä! Sen verran puurossa ja vellissä oli ilmeisesti eroa, että Orquesta Alfredo Carabellin kokoonpano oli melko vakio, mutta OTV:n äänityksiin osallistui keikkaluontoisesti muitakin muusikoita, heidän joukossaan Pedro Laurenz,  Cayetano Puglisi ja Aníbal Troilo.

Aluksi OTV levytti pelkkiä instrumentaalikappaleita. Vasta kolmen vuoden toiminnan ja 133 orkesteri­äänityksen jälkeen, lokakuussa 1928,  mikrofonin eteen astuu laulaja Antonio Buglione. Sen jälkeen OTV:n solisteina toimii lukuisat eri laulajat, joukossa varsin tunnettujakin nimiä kuten Ernesto Famá, Francisco Fiorentino, Ángel Vargas ja Charlo.  Stafforinin kokoama täydellinen levytysluettelo avautuu tästä linkistä. 

Levyt sarjoista 23 Grandes Exitos, Grandes del Tango ja Colleccion 78 rpm

Omistin alun perin kaksi levyä, jotka ovat kuvassa laitimmaisina. Ne täydensivät mukavasti toisiaan, koska niissä ei ollut päällekkäisiä kappaleita. Kun halusin äänitteitä lisää, hankin sarjasta Grandes del Tango kokoelman numero 51, joka on tupla-CD.  Harmikseni siltä löytyi kaikki levyn Colleccion 78 rpm kappaleet, mutta onneksi vain kaksi samaa raitaa kuin levyllä 23 Grandes Exitos!  Ostamalla laitimaiset levyt saa 45 eri kappaletta, hankkimalla keskimmäisen saa 64, ja ostamalla vasemman puoleisen plus keskimäisen saa yhteensä 85 eri biisiä.

LOS PROVINCIANOS

Rinnakkain OTV:n äänitysten kanssa levytettiin Victorin studiossa vuosina 1931-1934 Ciriaco Ortiz nimisen bandoneonistin johdolla myös Orquesta Tipica Los Provincianos nimisellä kokoonpanolla. Erikoista tässä asetelmassa on, että Ortiz kuului myös OTV:n vakituiseen kokoonpanoon. Valienten Encyclopedian mukaan OTV:n yhdeksänhenkisessä ja Provincianoksen seitsemänhenkisessä kokoonpanossa oli tasan kaksi samaa soittajaa: Ortiz ja viulisti Elvino Vardaro. Provincianoksen kolmesta bandoneonisteista yhtenä soitti Aníbal Troilo.

Oliko tämä rinnakkaistoiminta tarkoitettu Orquesta Tipica Victorin kirittäjäksi?  Michael Lavocah viittaa tähän suuntaan toteamalla: "I like to think that Ciriaco Ortiz forces Carabelli to raise his game". Los Provincianoksen soiton tasoa hän arvostaa, todeten "the recordings of Los Provincianos are often more sophisticated musically. If you like: they are better". Levytyksiä on yhteensä 34 kappaletta.

Kokoelma Provincianoksen äänityksiä.

Ciriaco Ortiz muodosti myös trion kahden kitaristin kanssa.  Trion äännitteitä Lavocah kehuu määriteillä "intimate and tender and also very danceable".

VIIMEISET PÄTKÄTYÖT

OTV:n uudeksi johtajaksi tuli vuonna 1935 sen bandoneonisti Federico Scorticati, ja samalla kokoonpano meni uusiksi. Yksitoistahenkisessä orkesterissa entisiä nimiä olivat vain Scorticati ja Elvino Vardaro! Tämä orkesteri levytti vuosina 1936-1941 yhteensä 90 kappaletta, joissa tangojen ja valssien lisäksi oli runsaasti muita genrejä, pasodoblesta congaan.

Levytykset nimikkeellä ´Orquesta Tipica Victor´ eivät tähän vielä loppuneet, sillä vuosina 1943-1944 tehtiin vielä 18 raitaa pianisti Mario Maurianon johdolla. Jälleen lienee kyseessä ollut uuden johtajan oma orkesteri, eli uusi kokoonpano, mutta sen jäsenistä en löytänyt tietoja. Maurianon orkesteri oli perustettu nimenomaan säestämään laulajatarta Libertad Lamarquea, mutta tämä ei kuitenkaan esiintynyt Maurianon OTV-äänityksissä.

MITÄ OTV-MUSIIKKIA SOITETTAIS?

Onko Carabellin luotsaaman OTV-kokoonpanon äänityksiä pidettävä ´aidompana´ OTV-musiikkina kuin muiden johtamien kokoonpanojen taltionnit? Ovatko Orquesta Alfredo Carabellin orkesterin äänitteet ja melkein samojen muusikoiden OTV-nimikkeellä tekemät taltioinnit yhteneviä? Entä kuuluuko Orquesta Tipica Los Provincianos samaan saundimaailmaan? Ainakin Antti Sunialan tandablogin listoissa on OTV:n tuotantoa vuodesta 1927 vuoteen 1944 saakka, ja OTV:n rinnalle on tandoihin monasti laitettu niin Carabelliä kuin Provincianosta.

Kaikkiaan Suniala listaa OTV:lta kaksikymmentäyksi tangoa, kolme valssia ja yhden milongan. Omistamiltani levyiltä näistä löytyi kuusitoista. Niistä olin arvionut yhdeksän "tandakelpoisiksi" ja loput "tanssi­kelpoisiksi". Sunialan listoista puolestaan "puuttui" seitsemän minun tandakelpoisiksi arvioimaani biisiä, joukossa hämmästyk­sekseni myös OTV-suosikkikappaleeni Una vez! [Kts.alla]

Pannaanpa kaikki OTV:n ja sen rinnakkaisorkesterien biisit samaan koriin − ja poimitaan aakkos­järjestyksessä muutamia makupaloja:

Alma, Orquesta Alfredo Carabelli 1932 [linkki]. Sinänsäkin kelpo wanha tango, mutta ennen kaikkea "maailman selkein" fraasi- ja osajako, eli erinomainen biisi aloittelijan sovittaa askelluksensa musiikiin!   

Cuando miran tus ojos, Orquesta Alfredo Carabelli 1932 [linkki].   Rauhallinen [58 tahtia/min], haikeansuloinen valssi.   

El chamuyo, Orquesta Tipica Víctor 1930 [linkki].   Canyenge-tyyliin tanssittavaksi sopiva biisi, joka poikkeuksellisesti EI ole laahustava!

Felicia,  Orquesta Alfredo Carabelli 1932 [linkki].   Vaihdellen jäntevää ja pontevaa pulssia; synkoppeja ja lemmenkipeää viulua − eli runsaasti koukkupaikkoja musiikkiin tanssivalle tanguerolle.

Llamala H, Orquesta Tipica Víctor 1932 [linkki].  Hyväntuulista, jänteväpulssista soittoa ja Charlo:n laulua.

Milonga del aguaterro,  Orquesta Tipica Víctor  1943 [linkki].  Sujuvasti etenevää milongasoittoa, maustettuna candombe-rytmiikalla.   

Pico blanco,  Orquesta Tipica Los Provincianos 1933 [linkki]. Pontevapulssinen tango, jonka soitossa on intensiteettiä.  

Una vez, Orquesta Tipica Víctor 1943 [linkki].   Tiivistunnelmainen soitto, jossa ripaus Caló:ta mutta myös vanhempaa porteño-tunnelmaa. Paljon ´viipymispaikkoja´ lyyriselle tanssijalle. Joka kuuntelun jälkeen tämä biisi jää minulle  "korvamadoksi" pitkäksi aikaa....

ELVINO VARDARO

Orquesta Tipica Victorin luottomuusikko, viulisti Elvino Vardaro (1905-1971) ansaitsee oman mainintansa. Hän aloitti musiikin opiskelun ammattiopettalla jo 4-vuotiaana, ja piti ensikonserttinsa 14-vuotiaana, soittaen Bachin, Mendelssohnin ja Tsaikovskin sävellyksiä. Hänen ensimmäisiä työtehtäviään oli soittaa mykkäelokuvien esityksissä , pianisti Rodolfo Biagin säestyksellä.

Vuonna 1921 hänet kiinnitettiin Juan Maglion orkesteriin, josta hän jo seuraavana vuonna siirtyi Roberto Firpon kokoonpanoon. Vuodesta 1925 hän toimi Orquesta Tipica Victorin ensiviulistina, mutta liittyi vuonna 1926 myös Pedro Maffian orkeriin, jonka pianisti oli Osvaldo Pugliese. Vuonna 1929 Vardaro, Maffia ja Pugliese perustivat yhdessä uuden sekstetin, johon myöhemmin myös Aníbal Troilo liittyi. 1920-luvun lopulla Vardaro soitti lyhyen aikaa Francisco Canaron orkesterissa, ja hän soitti myös Los Provincianos-kokoonpanossa.

Vuosiksi 1940-1944 Vardaro liittyi Osvaldo Fresedon yhtyeeseen, ja vuodesta 1956 hän soitti Carlos Di Sarlin orkesterissa, aina tämän kuolemaan asti vuonna 1960. Soitettuaan yhdessä vaiheessa myös jatsia kokoon-panossa Brighton Jazz Ensemble, hän päätyi vuonna 1962 siihen genreen josta hän oli aloittanut, eli klassiseen musiikkin, littymällä Córdoban kaupungin sinfoniaorkesteriin! Näin vaiherikas ura kielii suuresta taidosta ja vankasta suosiosta, ja Elvino Vardaroa onkin pidetty kautta aikojen parhaana tangoviulistina.

Olin jollakin Buenos Airesin reissulla hankkinut kokoelmiini Elvino Vardaron soittoa esittelevän koostelevyn. Siitä paljastuu hänen soittaneen monessa sellaisessakin kokoonpanossa joita ei edellä mainittu, kuten Orquesta Tipica Luis Petrucelli, Trio Victor, Orquesta Tipica Juan Batista Guido, Orquesta Tipica Carlos Marcucci, Orquesta Tipica Juan Carlos Cóbian ja Quinteto Los Virtuosos. On viulistilla ollut vientiä! Tässä Vardaron soitosta esimerk­kinä Trio Victorin raita El presumido vuodelta 1928 [linkki]. Siinä Vardaro soittaa melodiaa kahden kitaran säestäessä.              

VIITTEET

Benedetti, Héctor Ángel: Adolfo Carabelli - Biography. http://www.todotango.com/english/artists/biography/89/Adolfo-Carabelli/

Daus, Robert:  Elvino Vardaro. Levyn ´El Violin Mayor Del Tango´n esittelyvihossa.

Gehberger, Bernhard: TANGO-DJ.AT. http://www.tango-dj.at/DJ-ing/collection/cd-disco.htm

Lavocah, Michael.: Tango Stories. Milonga Press, 2012.

Stafforini, Pablo:  http://www.stafforini.com/tango/orquesta-tipica-victor-discography/

Suniala, Antti.: The Tanda of The Week. http://tandaoftheweek.blogspot.fi/

Valiente, Gabriel: Encyclopedia of Tango. Omakustanne, 2014.  Linkki!