MUSIIKKI & DJ WORKSHOP − Tampere 31.1.2016

Tango aMoroson järjestämä kaksiosainen workshop oli herättänyt kiinnostusta ympäri valtakunnan, ja Kulttuuritalo Telakan yläkertaan kokoontui parikymmentä innokasta osanottajaa.  Paikalla oli niin kokeneita kuin aloitteleviakin DJ-henkilöita, sekä musiikista kiinnostuneiksi tanssijoiksi itseään luokittelevia osallistujia.  Tämä yhdistelmä osoittautui hedelmälliseksi, ja se johti vilkkaaseen ajatustenvaihtoon, jota edesauttoi kokouksen keskustelurinki-muodostelma.

                                                             Puolet vielä saapumatta...

Workshopin koollekutsuja ja puheenjohtaja Henrik Helin painotti avaussanoissaan että tarkoituksena oli käydä keskustelua, ei kuunnella luentoa. Alun perin oli Kristian Salikoski aikonut järjestää DJ-seminaarin Helsingissä, mutta sen peruunnuttua Tango aMoroso oli päättänyt tarttua aiheeseen.  Tilaisuuden rungoksi oli tehty otsikkoluettelo, jota ei ollut tarkoitus noudattaa orjallisesti, mutta käytännössä keskustelu kuitenkin soljui näitä uomia pitkin.

KULTA-AIKA .... JA PRONSSIKAUSI?

Alkuun keskusteltiin tangomusiikin ns. kultaisesta vuosikymmenestä; milloin se oli ja mitä se tarkoitti.  Michael Lavocah määrittelee kirjassaan (kts. alempana) sen ajanjaksoksi 1935-1944. Almanakka-vuosikymmenten mukainen määritelmä voisi olla 1940-luku, jolloin klassiko-orkestereiden määrä oli suurimmillaan ja myös tanssimisen suosio oli valtava.  On kuitenkin muistettava, että vielä vuoden 1949 jälkeen jotkin orkesterit soittivat korkealaatuista, autenttisena pidettävää argentiinalaista tangoa, joskin tangon suosio alkoi 1950-luvulla hiipua.  

Kultaisen kauden musiikkia luonnehtii soittajien korkea ammattitaito ja kappaleiden taitavat sovitukset, mutta mikä oli ominaista sitä aikaa edeltävälle tangolle?  Tätä selvitettiin kuuntelemalla muutamia 1920- luvun äänityksiä, kuten Francisto Canaron kappaletta A media luz vuodelta 1926 (linkki).  Tässä musiikissa on kaksi iskua tahtia kohti, ja tästä käytetään nimitystä 2x4 (dos por cuatro). Maria Laurén siteerasi nyrkkisääntöä, että tangon rytmi on 2x4, kun siinä voi kuulla metronomin "tik-tak" tahdin. Musiikin melodiapuoli oli tällä aikakaudella yksinkertainen, sillä sovituksia ei juuri käytetty. Äänittämään mentiin "lennosta" (a la parilla), ja koko orkesteri soitti ´samaa säveltä´.

Kuuluuko Tik-Tak?

Tanssimisen kannalta tätä "vanhaa tangoa" on raskassoutuisuutensa vuoksi luonnehdittu elefanttitangoksi (Raimund Schlie) . Kovin monen tandan tanssiminen tähän tahtiin voisi muodostua pitkävetiseksi, mutta yksittäisinä tandoina tällä musiikilla on oma paikkansa. Vaikkakin raskasta, se on myös pehmeää, sillä on "hilpeä kerroksensa", ja siinä on kauniita melodioita − kuten workshopin puheenvuoroissa todettiin..  

Nokkelana kommenttina kysyttiin onko "vika" vanhassa tangossa vai meidän tanssissamme; eli pitäisikö oppia tanssimaan yksinkertaisemmin. Viitattiin myös Canynege-tyyliin, joka on liikekieleltään yksinkertaisempaa ja vanhaan tangoon erinomaisesti sopivaa.  Canyenge-tango onkin saavuttamassa lisääntyvää suosiota Buenos Airesin tanssijakunnassa.

Selkeän rakenteensa vuoksi "vanhaa tangomusiikkia" soitetaan paljon alkeiskursseilla, mutta tämä herätti myös keskustelua.  Pasi Laurén luetteli laajemman valikoiman. Heidän kursseillaan soitetaan Canaron ohella Di Sarlia, D´Arienzoa ja Pugliesea sekä myös Calo´ta ja Fresedoa. Jonkin verran kritiikkiä sai myös käytäntö aloitta milonga-soitto "vanhalla tangolla". Yhdellä jos toisella osallistujista oli postiivisia kokemuksia myös muunlaisella musiikilla alkaneista milongoista.

SUURET ORKESTERIT

DJ:t eri maissa ovat laajalti  yksimielisiä siitä, että kulta-ajan neljä tärkeintä tanssiorkesteria olivat Troilo, Di Sarli, Pugliese ja D´Arienzo. Viimeksi mainitun katsotaan aloittaneen tangossa uuden kauden, kun hänen orkesterinsa vuonna 1935 muutti soittonsa nopeammaksi ja iskevämmäksi. Tällä tempulla hän toi Buenos Airesilaiset sankoin joukoin tanssilattialle, ja vaikutti monen muun orkesterin soittotapaan. 

D´Arienzo nousi workshopissakin pohdinnan aiheeksi. Todettiin, että D´Arienzon soitto suorastaan ´työntää´ tanssijan parketille (´pushing´) , erona romanttisempaan musiikkiin, jonka vaikutus on enemmänkin ´pulling´. Esimerkkinä kuunneltiin D´Arienzon 9 Julio vuodelta 1935 (linkki). Henrik Helin taustoitti D´Arienzoa mainitsemalla, että tämä käytti paljolti vanhaa tangorepertuaaria, jota soitti ns. marcato-tyylillä, eli jokaista tahti-iskua voimakkaasti ja terävästi (staccato) korostaen. Jaana Hänninen huomautti, että D´Arienzoa kutsuttiin nimenomaan sykkeen kuninkaaksi (rey del compás), mutta hänen rytminsä ei ole monipuolista.  Henrik Helin komppasi, että "D´Arienzolla on selkeä syke", lisäten että " vaikka rytmissä ei ole paljon vaihtelua, niin pidän D´Arienzon musiikista ja siihen tanssimisesta". Eräänä heittona esitettiin, että kysessä on ´ketterämpi elefanttitango´.

Orkesterihistoriaa Michael Lavocahilta.

Kulta-ajan orkestereista muistutettiin vielä, että niiden soitto saattoi olla eri aikakausina kovinkin erilaista, ja että kulloisellakin laulusolistilla oli usein selvä vaikutus orkesterin soittoon.  Todettiin myös, että argentiinalaisten tango-orkesterien levystysmäärissä oli piikit vuoden 1920 aikoihin sekä vuosikymmenen 1930/1940 vaihteessa − kenties maailmansotien kaikuna?  Viitattiin myös siihen, että argentiinalaiset tango muutuivat 1941-42 vaiheilla ´surullisimmiksi´. Tango-orkestereista lisäinformaatiota hakeville puheenjohtaja suositteli Michael Lavocahin kirjoja. Troilo-kirjasta on Tangoblogissa aiemmin julkaistu lyhyt kirjareferaatti (linkki).

MUSIIKIN HANKINTA JA KUUNTELU

Kuten Jenni Valli totesi, levyjen saatavuus on vähentynyt kun mp3-lataukset ovat yleistyneet. Ensimmäiseltä Buenos Airesin matkaltaan hän toi mukanaan kasan LP-lveyjäkin, mutta tänään myös CD-levyjä on vähemmän tarjolla. Hyvä luettelo argentiinalaisen tangon nettiostospaikoista (CD ja mp4) löytyy tangohub-sivustolta (linkki). Kaksi nettiradioita, joita suositeltiin tangon kuunteluun ovat argentiinalainen la2x4 (linkki) ja ranskalainen Radio Tango-Velours (linkki), jotka molemmat soittavat tangomusiikkia vuorokauden ympäri.

Pariisilaiseen tangoaseman kotisivu.

 Henrik Helin taustoitti musiikkiformaateista mm. että kulta-ajan musiikin alkuperäistallenteet löytyvät  analogista toistoa edustavilta ns. savikiekoilta. Myös vuonna 1948 kehitetty LP-levyn ja vuonna 1963 käyttöön tulleen C-kasetin toisto on analogista. CD-levyille musiikki on puolestaan siirretty  bittimuodossa, ja varsinaiset äänitiedostot kuten MP3 yleensä vielä pakattu. Vähäinen pakkaus (esim. 320 kB/sek) ei käytännössä ole korvalla havaittavissa. Sen sijaan moni muu ´masterointi´ muuttaa lopputulosta haitallisesti, kuten ns. reverberaatio (kaikuefektin lisäys), joka on verrattavissa "huulipunan laittamiseen sialle".

Maria Laurén kertoi kokemuksesta, että milongassa haittaa enemmän jos huonotoistoista musiikkia tulee hyvätoistoisen jälkeen, kuin jos huonolaatuista on soinut koko illan ajan. Henrik Helin kehotti tutustumaan Anti Sunialan äänentoiston laatua koskevaan kirjoitukseen (linkki).

SOITTO-OHJELMISTO

Soitto-ohjelman kaksi toimintaa ovat arkistointi ja varsinaisen soittaminen.  Jotkin DJ:t käyttävät tähän kahta erillistä ohjelmaa, mutta moni ohjelma osaa molemmat asiat. Puheenjohtaja heitti halukkaille vastaajille kysymyksen: mikä on hyvä softa / mitä softaa käytät? Jaana Hänninen, Susanna Lehtonen, Pasi Laurén ja Henrik Helin käyttävät iTunea. Samoin Jenni Valli lajitteluun, mutta DJAy-ohjelmaa esitykseen. Leena Vilpo toi esille molemmat toiminnat suorittavan MixMeister-ohjelman.

iTunesta ilmeni tärkeä tieto, että viimeisin päivitys on muuttanut ohjelman niin täysin, että esimerkiksi Susanna Lehtonen kertoi sen vuoksi joutuneensa pahaan pulaan. Muutkin iTunesin käyttäjät vannoivat vanhemman version nimeen, ja Pasi Laurén kehotti laittamaan ohjelmalle päivityseston, kuten hän on tehnyt.  

Kun kokouksen kokeneilta DJ-ihmisiltä udeltiin periaatetetta musiikkikappaleiden lajitteluun,  perinteinen orkesteri/solisti/vuosi -listaus nousi etusijalle.

 

Tractor pro ohjelman pääpaneeli.

Puheenjohtaja taustoitti että eniten käytetty ns. pro-ohjelma on Traktor, jossa on kehittyneet säätelyparametrit ja valmis rinnakkaiskuuntelumahdollisuus. Pienempien ohjelmien puolelta mainittiin vielä pieni ja kätevä foobar2000 sekä Mac-koneille tarkoitettu MegaSeg. Musiikin editointiin suositeltiin Audacity-ohjelmaa.

Tämän raportin kirjoitusvaiheessa Henrik Helin kertoi tehneensä kokeeksi yhden DJ-keikan foobar2000 ohjelmalla, ja olleensa tähän siinä määrin tyytyväinen, että hän harkitsi siirtyvänsä tämän ohjelman käyttäjäksi.

TANDAT

Tandojen rakenteluuun saatiin kokeneemmilta soittajilta monia arvokkaita vinkkejä. Kysymykseen valmiista tandoista versus lennosta tehtyihin valintoihin Pasi Laurén kertoi harrastamastaan kompromissista, jossa valitaan esimerkiki 7 biisin ´esitanda´, josta poimitaan soittohetkellä sopivimmalta tuntuvat kappaleet. Mallitandoja löytyy netin monessakin osoitteessa, joista keskustelussa mainittiin Tangology101.com (linkki)

Ehdotus biisien lukumäärän rajoittamista tangotandoissa kolmeen, jotta valssi- ja milongatandat saisivat enemmän tilaa, jäi häviölle neljän kappaleen tagotandoissa pysymiselle. Pasi Laurén tosin huomautti, ettei asia ole ´taivaassa määrätty´, vaan tapa on vaihdellut eri aikoina.  Kun 1950-luvulla tandassa oli vain 2 kappaletta, niin 1980-90 luvuilla soitettiin kolmesta jopa seitsemään biisiin per tanda. Neljän kappaleen soittotapa tuli käyttöön 1990-luvun lopulla.

Milongaillan ´soittokaaren´rakentaminen puhutti myös. Jaana Hänninen totesi, että pitkässä milongassa voi olla jopa kaksi kaarta. Painotettiin, että kaaren rakenne syntyy paljolti  ´paikan päällä´ jollon DJ tietoisesti pyrkii joko kohottamaan menotunnelmaa, valitsemalla rytmisempää tai dramaattisempaa ainesta, tai rauhoittamaan tunnelmaa. Tässä yhteydessä todettiin, että kappaleiden lyriikalla lienee merkitystä vain osalle tanssijoista, eikä sanoitus ilmeisesti määritä kovinkaan monen DJ:n tandavalintoja.  Pekka Saurio kysyi, mikä tanssilattian tiehys on merkki siitä, että soitto on kohdallaan, onko se esimerkiksi että 80% porukasta tanssii?  Lattiatiheyttä pidetiin hyvänä mittarina, mutta mitään täsmällisiä lukuarvoja ei haluttu antaa.

Huono tilanne milongassa...

Muita neuvoja tandan rakenteluun oli, että tempo ei vaihtelisi suuresti, joskin milogan kohdalla vaihelua voi käyttää. Milongassa ja valssissa voi hyvällä harkinnalla käyttää sekaorkestrointia tai saman orkesterin eri solisteja.  Ja vaikka lähtökohtaisesti on oikein ja sopivaa, että DJ soittaa sellaista musiikkia, josta hän itse pitää, tulee tanssijoiden palaute ja mahdolliset toivomukset kuitenkin huomioida. Vaihtoehtotangojen soittoon workshopin osallistujat suhtautuivat varsin pidättyvästi. Pasi Laurén huomautti, että ensinnäkin maailmalla käytössä olevassa vaihoehtomusiikissa on vain vähän valinnan varaa, ja toisaalta normi-milongassa on vaikeaa löytää oikea hetki sen soittamiseen. Sen sijaan tangomaratoneissa todettiin soitettavan myös alternativea, ja siellä niitä pidetiin virkistävinä.

CORTINAT

Tandojen välissä soitettavan cortina-musiikin päätehtävänä on tyhjentää tanssilattia.  Cortinan normipituudeksi mainittiin 30-45 sekuntia, mutta joskus DJ voi tarkoituksellisesti pidentää cortinaa tai pokkeustapauksessa soittaa cortinabiisi jopa loppuun asti, jos esimerkiksi iso joukko tanssijoita innostuu tanssimaan sen tahtiin.

Entä pitäisikö cortinamusiikki valita edellisen tai seuraavan tanssikappaleen tunnelman mukaisesti, vai pitää sitä vain yleisenä välisignallina − ´kuin sorbetti aterialla´(Leena Vilpon vertailu)? Pasi Laurén jakoi käytetyt menetelmät kolmeen: (1) sama cortinabiisi koko illan, (2) cortina osana tunnelman luojana tai (3) cortina on ´vain hissimusiikkia´.

DJ-LISENSSI

Musiikin esittäminen julkisesti on luvanvaraista toimintaa. Siihen liittyvät säännöt ja lupamenettelyt aiheuttivat vilkaan keskustelun, josta tässä vain lyhyt yhteenveto.

Teoston kotisivunäkymää.

Esitysoikeuksia valvoo kaksi tahoa:  säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien Teosto sekä esiintyjien Gramex. Lupaviidakkoon tuli vuonna 2012 sellainen helpotus, että DJ:ksi aikovalle henkilölle riittää asiointi Teoston kanssa.  Valittavana on joko kertaluontoinen lisenssi hintaan 38 €, mikä tuntuu kalliilta, tai edullisemmalta vaikuttava DJ-vuosilisenssi parillasadalla eurolla. DJ-lisenssi sisältää sekä  lataamisluvan että soittamisluvan.

Järjestävän paikan täytyy omasta puolestaan hankkia ns. ´elävän tai mekaanisen musiikin esityslupa´, eli lyhyemmin paikkalupa.  Järjestävällä taholla saatta myös olla hankittuna myös yleisluontoionen DJ-lupa, jolloin paikalle tulevalla DJ:llä ei tarvitse sellaista olla.

Vilkkaankin keskustelun jälkeen jotkin juridiset yksityisseikat jäivät vielä hieman epäselväksi, mutta yleisesti ottaen workshopin osallistujat saivat lupa-asioista hyvän yleiskuvan.

LOPUKSI

Tällaista koulutus- ja keskustelutilaisuutta oli selvästi kaivattu, ja osallistujat olivat tapahtuman antiin silmiinpistävän tyytyväisiä.  Puheenvuoroissa ilmaistiin sekä kiinnostusta osallistua toistekin tämän aihepiirin tilaisuuksiin, että halukkuutta niiden järjestäämiseen.
Gracias − y hasta la proxima ves!

P.S. Ilahduta bloggaajaa palautteella osoitteeseen mail.tangochrister@gmail.com !