perjantai 30. tammikuuta 2015

PASIN YKSÄREILLÄ - osa 1

Vuoden 2015 alussa kirjoittauduin Tango aMoroson maanantaisin pidettäville edistyneiden  ryhmätunneille. Tampereella käyntien yhteyteen onnistuin sopimaan Pasi Laurénin kanssa jokakertaisesta yksityistunnista. Näiltä yksäreiltä olen saanut kotiin viemisiksi sekä konkreettista ohjeistusta että monia oivalluksia. Eräänlaisiksi päiväkirjauksiksi olen leiponut pikku koosteita näiden yksityistuntien anneista.

Strukturoitu improvisaatio
Pasi kysyi eka tunnilla, että onko minulla ollut jokin erityinen teema mielessä. Kerroin että improvisointi on mietityttänyt. Olin ymmärtänyt, että ainoa ”aito ja oikea” tapa olisi vapaasti yhdistellä pieniä askellusaiheita, ja olin kuullut että milonguerot ylenkatsovat 8-askeleen salidaan perustuvaa ”akateemista” tanssiopetusta. Kuitenkin arvostamani opettaja Gustavo Sabá oli kertonut olleensa Rodolfo Dinzelin oppilaana, ja käyneensä läpi koko ”Dinzel metodin” – joka nimenomaan perustuu 8-askeleen salidaan! Pasi kommentoi, että jutut aivan vapaasta, ikään kuin tyhjästä improvisoidusta tanssimisesta on ”legendaa”. Sen sijaan voidaan puhua ”strukturoidusta improvisaatiosta”, josta aiheesta hän ja  Maria ovat pitäneet erityisiä seminaarejakin.
Kerroin esimerkiksi miettineeni miten monin eri tavoin voi jatkaa tanssia viejän vasemmasta sivuaskeleesta. Tällainen fundeeraus liittyykin juuri, niin ymmärsin Pasin puheesta, ”strukturoidun improvisaation” käsitteeseen. Hän kehotti ajattelemaan asiaa seuraajan askelluksenkannalta, eli suuntaako vienti seuraajan etu- tai takakrossiaskeleelle, vai ehkä avoimelle askeleelle. Entä suuntautuuko seuraajan askel eteen, sivulle, vai taakse? Kun kaikki vaihtoehdot oli käyty läpi, oli löytynyt muutama minulta käytännön tilanteessa käyttämättä jäänyt variaatio ja jokunen ”ei käytännöllinen” lähestymiskulma. Eri vientivariaatioissa on toki myös viejän askellukseen löydettävissä vaihtoehtoja.

With and against the turn
Kerroin käyneeni Turussa treenidaamieni kanssa läpi viimekertaisia askellusvariaatioita viejän sivuaskeleesta vasemmalle, mutta todenneeni että sivuaskeleesta oikealleoli vaikea keksiä variaatioita. Pasin vinkkien avulla niitä kuitenkin alkoi löytyä useampiakin. Giroon johtavassa viennissä törmättiin viejän liikkumissuuntaa kuvaaviin käsitteisiin ”with” tai ”aginst” the turn. Kun viejän vartalo liikkuu samaansuuntaan kuin seuraajan, lopputulema on against the turn, mutta kun se liikkuu vastakkaiseen suuntaan, efekti on with the turn!
Entä milloin askellus on ”krossi”, milloin avoin? Olin aina kuvitellut, että seuraaja on silloin ristiaskeleella, kun hän astuu viejän vieritse ´viejänpuoleisella´ jalallaan. Tämä kyllä pätee etu-ochossa,  mutta sehän ei pädekään taka-ochossa! Pasi myönsi, että krossiaskeleen käsitteen ymmärtäminen ei ole aivan helppoa. Pasin käytännön demonstraatio asiasta meni toistaiseksi hieman yli hilseeni, mutta mielikuvakseni jäi, että määritelmän ydin on siinä, mihin ”sektoriin” vastaaja astuu, viejästä käsin katsottuna. Sanallisen määritelmän Pasi kitetytti kysymykseksi "missä asennossa jalat ovat, kun on kääntyneenä paria kohden: ristissä vai avoimessa?"
Täällä yksärillä sain monta vientiä koskevaa, konkreettista ohjetta. ”Jos päästät pääsi työntymään eteenpäin, viet seuraajan tilaa, ja samalla rintakontaktinne huononee, koska rintasi vetäytyy taaksepäin”. ”Volcadan vienti tule pelkästään jaloista, ilman vartalonkiertoa”. ”Cross basicissa tulee kävellä suoraan  eteenpäin ja tarkasti tahdissa”.

   Pasi selventämässä käsiteltävää aihetta tussikynällä