Turun Tuomiokirkolta muutama sata
metriä etelään on joen rannassa tupakkatehtailija Hans von Rettigin vuonna 1928
rakennuttama palatsimainen rakennus. Tämä kansan suussa ”Rettigin Palatsiksi”
nimetty rakennus säilyi vuosikymmenet sitä ympäröivän muurin suojassa turkulaisten
katseilta piilossa, kunnes siinä vuonna 1995 avattiin historian ja nykytaiteen
museo Aboa Vetus &
Ars Nova.
Museon avarassa aulassa, jossa on
nähtävissä pätkä arkeologisissa kaivauksissa löytynyttä katukivetystä ja näkymä
taloraunioihin, sijaitsee viihtyisä Café
Aula. Talvisena perjantai-iltana tässä tilassa pidettiin Eeva-Mari
Salmisen ja Marianne Saloviuksen perustaman uuden milongan vihkiäistanssit.
Paikalle saapuneiden puolensadan
henkilön joukossa oli vierailijoita Helsingistä, Tampereelta ja Kuopiosta asti.
Kahvilan tilat kutsuivat paitsi tanssimaan, ilmiselvästi myös seurustelemaan,
sillä tarjoilupuolella saattoi liikkua vapaasti tanssijoita häiritsemättä.
Koska kahvilapöydät sijaitsevat kahta puolen kävelyliuskaa, tanssiinkutsu
cabeceolla käy kätevästi, ja siirtyminen tanssilattialle on helppoa, koska
tanssilattiaa ei ylitetä.
 | |
| Tanssin pyörteissä tanssilattialla – ja vähän sen ulkopuolellakin. |
Saan haastateltavakseni tilaisuuden toisen järjestäjän, Eeva-Mari Salmisen, monelle tuttu kutsumanimellä Eevis. Utelen häneltä milongan taustahistoriaa. Hän kertoo aikataulu- ja muiden haittatekijöiden estäneen osallistumisen Turun vakiomilongoihin. Tällöin syntyi idea perustaa sopiva tilaisuus ”kävelymatkan päähän kotoa”, kuten hän naurahtaen toteaa. ”Visuaalisena ihmisenä haaveilin paikasta, joka olisi sekä persoonallinen että tunnelmallinen. Paikka joka ruokkisi kaikkia aisteja ja loisi hyvän fiiliksen tangon tanssimiseen.” Hän kertoo tutustuneensa Café Aulan tiloihin torstai-iltaisin järjestettävien Ydintalvipuutarha-tilaisuuksien yhteydessä. ”Kun omistajat olivat todenneet Argentiinalaisen tangon sopivan erinomaisesti kahvilan tapahtumakalenteriin, johon mm. kuuluu lauantaiset jazz-brunssit, ja kun Marianne lupautui kumppanikseni, lähdettiin asiaa toteuttamaan”.
 |
| Tamperelaiset ja helsinkiläiset milongavieraat Eeviksen seurassa |
Kysyn Eevikseltä oliko hänellä, ennen Café Aulan löytymistä, mielessään jotain esikuvia tai muita ennakkoajatuksia. ”Ajattelin, että ideaalinen paikka voisi olla samalla kertaa joko karu ja kaunis tai rupuinen ja rustiikki”. Hän kertoo mieleenpainuvimpien muistojensa liittyvän omaleimaisiin, hämyisiin paikkoihin, kuten Buenos Airesissa sijaitsevat La Cathedral, Cafe Vinolo ja Zona Tango. Mieleenpainuvia ovat myös olleet ulkoilmamilongat La Glorieatassa ja Plaza Dorregolla.
Entä mikä tekee milongasta onnistuneen? ”Tästä voi olla monta mieltä, mutta itselleni tärkeintä on hyvä musiikki ja mukavan boheemit ihmiset! Hyvän musiikin lisäksi merkitystä on myös paikalla, miljööllä ja kokonaistunnelmalla. Huonompikin tanssilattia menettelee jos paikka on "maaginen" tai muuten tunnelmallinen. Ja tietenkin: mikä sen ihanampaa kuin jos milongassa on hyviä tanssijoita ja pääsee heidän kanssaan parketille!”.
